Porkkalan kohtaloon on aina vaikuttanut sen strateginen sijainti 
Suomenlahden kapeimmalla ja matalimmalla kohdalla. Tämä koskee myös ajanjaksoa 1944-1956, jolloin Porkkala oli osa Leningradin piiriä, ja alueen venäjänkielinen nimi oli Porkkala-Udd.
Jo ennen sotia yhteistyö virolaisen linnakkeen Naissaaren ja suomalaisen Mäkiluodon välillä oltiin aloitettu. Saarten välimatka on ainoastaan 36 km. Merenpohjaan laitettiin suuressa salaisuudessa kaapeli, joka mahdollisti yhteisen tulenjohdon. Sotien aikana saksalaisten ja suomalaisten toimesta samaan kohtaan asetettiin kaksi sukellusveneverkkoa, jotka toimivat esteenä neuvostosukellusveneille - ja etenkin turvaamaan ruotsalaisen rautamalmin kuljetukset Saksaan.
Nämä verkot olivat niin haitaksi neuvostoliittolaiselle sukellusveneliikenteelle, että Stalin suostui aselepoon syyskuussa 1944, jolla oli Suomen kannalta kovat seuraukset. Suomi menetti suuria osia Karjalasta, Petsamon, osan Sallaa ja joutui lisäksi luopumaan Porkkalasta 50 vuodesi - eli vuoteen 1994.
Kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta, kolmasosa Siuntiosta ja melkein koko Degerbyn kunta kuului vuokrattavaan alueeseen. Näin Neuvostoliitto pystyi hallitsemaan koko Baltian aluetta.
Yli 7 200 porkkalalaista evakuoitiin. Heistä 1170 oli degerbyläisiä. Koska ainoastaan kolme kahdestakymmenestäneljästä Degerbyn kylästä jäi Suomen puolelle, Degerbyn kunta liitettiin Inkoon kuntaan 1946.
Porkkalaan sijoitettiin ainakin 30 000 neuvostoliittolaista, todennäköisesti vielä enemmän. Noin kolmasosa oli siviilejä, upseerien perheenjäseniä, sairaanhoitajia, opettajia jne. Tukikohdassa syntyi paljon lapsia jotka saivat syntymäpaikakseen Porkkala-Udd Leningradin piirissä. Eteenkin lapset kokivat Porkkalan ajan myönteisenä. Igormuseo on kerännyt monta tarinaa Porkkalassa vietetystä ihanasta lapsuudenajasta. Entiset vuokralaiset tiedustelevat myös läheistensä hautapaikkoja. Kirkkonummen Kolsarin venäläiseltä hautausmaalta löytyy 489 hautaa, 210 sotilashautaa, 95 siviilihautaa ja 184 lapsihautaa. Haudattujen sotilaiden keski-ikä oli 23 vuotta. Tutustu Kolsarbyn hautausmaahan.
Kirjoita ensin Paikkakunta sarakkeeseen: Kirkkonummi, ja paina enter. Tämä toimii kunnes Kirkkonummelle dokumentoidaan toinenkin hautausmaa. Kaikki hautausmaan nimet avautuvat latinalaisilla kirjaimilla. Sieltä voi etsiä nimen tai nimen osan painamalla Ctrl+F ja kirjoittamalla hakusanan vasemmalla alhaallla olevaan ruutuun. Klikkaamalla nimeä hautakiven kuva avautuu ja latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetun nimen alta löytyy oikea nimi kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettuna.
Heinäkuussa 1955 Neuvostoliitto päätti Nikita Hruštšovin aloitteesta paluttaa Porkkalan alueen Suomelle. Tällöin varustukset olivat jo vanhentuneet ja Kaliningrad oli parempi paikka Itämeren alueen vartioimiseen. 300-500 bunkkeria räjäyettiin, jälkiä peitettiin ja neuvostolaisten evakuointi toimitettiin kaikessa kiireessä.
Raja avattiin virallisesti 26. tammikuuta 1956. Porkkalalaiset saivat ensimmäistä kertaa käydä alueella 4. helmikuuta.
Kovan poliittisen taistelun jälkeen porkkalalaiset saivat lunastaa maansa takaisin. Evakuoinnin yhteydessä porkkalalaiset olivat saaneet valtiolta korvaukset omistamista maasta ja kiinteistöistä, aivan kuten runsaat 400 000 karjalaista.
Degerbyn kunta liitettiin Inkoon kuntaan 1. tammikuuta 1946. Seurakunta liitettiin Inkoon seurakuntaan 1. tammikuuta 1950.
Muutosta tähän tilanteeseen ei ole saatu sitten 1956 Neuvostoliiton palautettua Porkkalan alue. Degerbyläiset ovat inkoolaisia. Mutta todella vahvasti myös degerbyläisiä.
Kiinnostaako Porkkalan vuokrakausi? Tutustu Degerbyn Igor-museoon!
Alueen matkanjärjestäjänä toimii Porkkala Travel.