Blogi
Tervetuloa Degerbyn blogiin! Oletko sinä seuraava bloggaajamme? Ota yhteyttä: igor@degerby.fi tai +358 405418526. Voit kirjoittaa mieleisestä aiheesta ja tietenkin omalla kielelläsi.
Degerbyn osayleiskaavan alue. Kunta osti Kukkulan alueen, kun Kopparnäsiin suunniteltiin ydinvoimalaitos.
Degerbyn kehitys on todella edistynyt mukavaa vauhtia: aika hiljaisen aloituksen jälkeen riittävän moni kiinteistönomistaja Degerbyn keskustassa tilasivatt viemäriliittymän. Täten Itä-Inkoon vesiosuuskunta pystyi aloittamaan uuden jätevesilinjan rakennustyöt kevään 2024 aikana.
Työt ulottuivat myös uudelle Kukkula-alueelle, josta löytyy noin kymmenkunta uutta kunnan omistuksessa olevaa tonttia. Kunta rakentaa myös Kukkulatien Degerbyntieltä etelään päin. Noin kymmenkunta yksityisomistuksessa olevaa uutta tonttia kunnallistekniikalla varustettua Degerbyntien varrella saatiin aikaan ja ovat nyt myynnissä.
Furuborgintien asfaltointityöt, kantatieltä alkaen Degerbyntiehen, suoritettiin heti jätevesinlinjojen rakennustöiden valmistuttua.
Nyt on siis mahdollista markkinoida kauan kysyttyjä Degerbyn keskustan tontteja.
Itä-Inkoon vesiosuuskunta rakentaa parhaillaan vesi- ja jätevesiliittymiä Torbackantien ja Sandarnin kiinteistöille. Karjaan puhelin ilmoitti aivan äsken, että riittävän monta liittyjää valokuituverkkoon on löytynyt Kärrbyntien varrelta.
Lena Selén
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja ja Degerbyn vesiosuuskunnan hallituksen jäsen Kim Rajalin on jo jättänyt anomuksensa Itä-Inkoon vesiosuuskunnalle. Hänen isoisänsä Ossi Ramstedt oli käynnistämässä Degerbyn vesiosuuskunnan.
”Muistaminen on rakkauden osoitus”
Näin kirjoittaa Gustaf Widén kolumnissaan vuoden viimeisessä SFV-magasinetissa. Tähän lauseeseen mahtuu myös Degerby Igor museon perustamisen idea.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että Porkkalan vuokrakausi olisi toiminut jonkinlaisena rakkauden osoituksena. Etelä-Suomen viljavimman alueen vuokraaminen Neuvostoliitolle raskaaksi aseistetuksi tukikohdaksi oli kova isku kaikille niille jotka joutuivat jättämään kotinsa ja siirtymään maan sisäisiksi pakolaisiksi.
Mutta aikaistettu palautus vuorossaan mahdollisti rakkaudenosoituksia jotka tänään näkyvät hyvin hoidettuina peltoina, metsinä ja taloina.
Kaikki nämä muistot kamppailuista piikkilangan, veistohakojen ja kyiden kanssa pelloilla, katkerien jälleennäkemisien loppuun kuluneiden, haisevien tai kerran olleiden rakennusten raunioiden kanssa – tähän ei liity suoranaista rakkautta.
Mutta tämä osoittaa kylläkin päättäväisyyttä ja jämäkkyyttä joka tuotti tulosta: Porkkalalaiset saivat paljon kehuja nopeasti korjatuista pelloista ja jälleenrakentamisesta jossa etenkin Degerbyläiset olivat tunnettuja saumattomasta yhteistyöstään. Tämä jatkuikin vaikka suurin osa urakasta oli jo takanapäin.
Jo 1950-luvulla kirkonkylän Degerbyläiset kokoontuivat yhteistyöhön vesihuollon suhteen. Kauppias Ossi Ramstedt käynnisti vesiosuuskunnan joka kyläläisten tuen turvin ja kahden hyvän edelleen toimivan kaivon ansiosta yhä edelleen toimii ja on toiminut edelläkävijänä lajissaan.
Vesiosuuskunnan toiminta ja kyläläisten tuki ja talkoot ovat muodostaneet ylistyksenarvoisia rakkaudenosoituksia.
Mutta se joka on pätenyt jo melkein 70 vuotta ei välttämättä sovi tämän päivän vaatimuksiin.
Jo usean vuoden ajan ELY-keskus ja Inkoon kunta ovat pitäneet itsestäänselvänä, että kaava-alueen kaikilla kiinteistöillä on oltava asianmukaiset vaatimukset täyttävä talousvesi ja viemäriratkaisu.
Jostakin syystä ei kumpikaan viranomainen ole suhtautunut asiaan vakavasti, kuin vasta nyt. Hutiloimalla tehty Degerbyn asemakaava on odottanut korjauksia jo vuodesta 2008. Uusien rakennuslupien ennakko-oletus on päivitetty kaava ja toimiva moderni vesi- ja viemärijärjestelmä.
Degerby kaipaa kipeästi uusia asukkaita, katoava oppilaspohja koulussa todistaa tämän.
Kysyntää tonteille kirkonkylässä on olemassa, Igor-museossa saamme jatkuvasti tiedusteluja tonttitarjonnasta.
Tähän menneessä liian harva Degerbyläinen on osoittanut kiinnostuksensa Itä-Inkoon vesiosuuskunnan liittymätarjoukselle.
- Onhan tämä vanha systeemikin toiminut, on yleisin mielipide
Mutta se mikä tähän päivään saakka on toiminut, ei yksinkertaisesti täytä tämän päivän vaatimuksia. Vaihtoehdot ovat seuraavat:
- Ratkaisu joka perustuu Itä-Inkoon vesiosuuskunnan tarjoukselle johon vuodenvaihteeseen asti liittymällä sisältyy kunnan mittava tuki
- Rakentamisen luovuttaminen kunnalle ilman kunnallista tukea.
Jälkimmäinen vaihtoehto tulee huomattavasti kalliimmaksi kiinteistönomistajille.
- Ovatko kaikki todella ymmärtäneet miten edullinen Itä-Inkoon vesiosuuskunnan tarjous on, pohtii kunnaninsinööri Piia Nordström Västra Nyland-lehdessä 30.12..
Nyt on siis korkea aika tarttua tilaisuuteen!
Lena Selén
Vasaraniskujen säestämänä vierivät viimeiset päivät ennen Igor-museon 25-vuotisjuhlaa. Uusi talkoolaisryhmä on astunut remmiin energisen puheenjohtajamme Kim Rajalinin johdolla, ja tämä enteilee hyvää tulevaisuudelle.
Museon GAZ-auto, jonka siuntiolainen Göran Lampinen lahjoitti museolle, saa museon pihasta uuden kodin, ja tämä ilahduttanee erityisesti miespuolisia kävijöitämme, jotka yleensä ensimmäisinä kerääntyvät tämän museoesineen ympärille.
Kaikille museon esineille on yhteistä, että ne on lahjoitettu museolle, joka ikinen museoesine kantaa muistoa vuosilta, jolloin Porkkala oli neuvostoliittolainen tukikohta, jossa oli vähintään 30 000 asukasta.
Degerbyläisten muistot evakuoinnista ja paluusta olivat haalistumaan päin 1990-luvun alkupuolella, kun välillä Inkoon kunnanjohtajana välillä valtuuston puheenjohtajana toiminut Hilding Haglund totesi, että tästä kunnanosasta löytyisi paljonkin kerrottavaa näistä yhdestätoista vuodesta, jolloin alue oli miehitettynä.
Näin tosiaan oli, vaikkakin harva ensin halusi virkistää muistikuviaan, kun heihin ensi kertaa oltiin yhteydessä. Haastattelujen kuluessa Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Kun Degerby 1944-1956-1994 -kirja julkaistiin, haastattelujen yhteydessä kerätty kokoelma erityyppisiä esineitä ylitti kaikkien odotukset.
Ajatus museon perustamisesta heräsi koenäyttelyn myötä silloisessa Degerby caféssa, jossa Porkkalan vuokrakauden harvinaiset esineet herättivät suurta kiinnostusta. Yhtäkkiä ei ollutkaan rumaa eikä väärin vaihtaa muistoja tältä kaudelta. Tarinoita kerrottiin erityisesti peltojen raivauksesta, jolloin kyyt parveilivat kyntövaoissa sinisen Fordsonin tai vihreän John Deeren jäljissä. Näitä malleja porkkalaiset hankkivat etuostoluvalla 1950-luvun loppupuolella.
- Tiesitkö, että neuvostoliittolaiset olivat vetäneet tykeille kiskoja Bondaksen pelloille, jotka olisivat vastassa Saksan mahdollisen hyökkäyksen varalta?
- Oikaistiinko Kuninkaantie Kårsin kohdalla suunniteltua kiitorataa varten?
- Miksi joistakin rakennuksista löytyi suuria määriä kondomeja ja ilmassa leijui hajuveden tuoksu?
Kysymykset olivat lukuisia, teoriat niin ikään ja keskustelut vilkkaita. Syntyi ajatus museon perustamisesta. Kylätoimikunnan vastikään valittu puheenjohtaja Lars Söderlund innostui museoideasta, jonka myötä kylän erikoinen paikallishistoria säilyisi ja samanaikaisesti yritystoiminta kehittyisi.
Pomoväst oli perustettu kevättalvella välittämään avustuksia paikalliseen yritystoimintaan, ja kylätoiminnan Igor-museo oli selvä hakija. Svenska Kulturfondenin Henrik Nysténin rahasto kuului myös ensimmäisiin tukijoihin. Tukijapiiri on sittemmin laajentunut noin 20 tuenantajaan.
Museo sai arvokkaat avajaiset, kun presidentti Mauno Koivisto leikkasi nauhan Hankkijan entisen torjunta-ainevaraston edessä perjantaina 13. kesäkuuta 1997. Vuonna 2002 museo muutti Degerbyn entisen kunnantalon kiinteistöön Furuborgintielle, ja siitä lähtien asiakkaita on virrannut, kuten esineitä ja tarinoita.
Lena Selén
Igor- museo on profiloitunut Porkkalan vuokra-aikaan 1944-56. Neuvostoaluetta kutsuttiin Porkkalan parenteesiksi. Museo käsittelee parenteesiajan poliittista kontekstia ja siihen liittyviä mikrohistoriallisia kertomuksia neuvostoajan elämästä vuokra-alueella ja sen ulkopuolella. Varsinaisissa näyttelytiloissa käydään esinehistorian kautta läpi mm. neuvostoperheiden arkista elämää noin 11 vuotta kestäneen parenteesiajan viitekehyksessä. Toisin kuin usein luullaan, komennus vuokra-alueelle oli neuvostostoupseereille mieleinen. He saivat ottaa perheensä mukaan ja elää ehkä hieman vapaammin kuin äiti-Venäjän alueella.
Oli todella miellyttävää liikkua pitkin Furuborgintietä Degerbyn päivän iltapäivänä, jolloin kylässä järjestettiin kirppisralli. Iloisia ihmisiä leppoisalla kävelyllä pihalta toiselle nauttimassa kahvia tai mehua, ja etenkin toisiin tutustumassa.
Tunnelma oli varmasti samankaltainen, kun ensimmäinen Degerbyn päivä järjestettiin vuonna 1989, Degerbyn voimakkaitten naisten, eli Kia Heinströmin, Maj-Lis Lindroosin ja Sirkka Ramstedtin, aloitteesta. Perinteiset kesäjuhlat eivät enää kiinnostaneet, ja tarvittiin jotain uutta.
- Tarkoituksemme oli edistää kylähenkeä, kertoo Maj-Lis Lindroos ja samaa mieltä on Sirkka Ramstedt.
Degerbyn päivät kehittyivät kyläyhteistyön ja sopusoinnun mainioksi esimerkiksi. Keksittiin uusia kiinnostavia projekteja mielialan kohottamiseksi.
- Pieni kylä esitti tällä tavalla tehokkaasti itsensä, toteaa Maj-Lis Lindroos.